<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tänään minulta jouduttiin poistamaan kaksi tulehtunutta hammasta alaleuasta. Toinen hammas lähti vääntelemällä ja suoraan vetämällä kokonaisena. Toista jouduttiin poraamaan ja se lähti kappaleina. Kolmatta hammasta yläleuasta ei sitten tarvinnutkaan ottaa, vaikka niin alustavasti epäiltiin.

Operaatio kesti suunnilleen tunnin. Minun piti olla yhdeksältä Kirurgisessa sairaalassa, mutta luonnonvoimien takia myöhästyin puoli tuntia.

Aamulla aikaisin kuulin radiosta että lumipyryn takia tiet ovat tukossa Etelä-Suomessa. On täällä ennenkin osattu aurata lumet pois, ajattelin, miksei nytkin. Lähdin kuitenkin matkaan jo puoli kahdeksalta. Linjan 154 bussi pääsi pysäkiltä muutaman sata metriä, sitten pysähtyi paikoilleen. Välillä mentiin mateluvauhtia. Ensimmäinen kilometri kesti yli puoli tuntia. Syykin selvisi: Rekka oli sammunut yhteen mäkeen ja toisessa kohtaa oli bussi poikittain. Kun viimein päästiin näiden solmukohtien ohi, niin matka alkoi jotenkuten sujua. Ulkomaalainen kuski ei uskaltanut ajaa kovin kovaa. No, kyllä kaikki muutkin ajoivat hiljaa. Viimein kymmenisen minuuttia yli yhdeksän olin Kampissa, Helsingissä. Vielä piti kiirehtiä Kasarmikadulle.

Paastosin hampaanpoiston jälkeen kolme tuntia. Nyt olen syönyt jogurttia ja jätskiä. Verenvuotoa ei tunnu olevan eikä pahemmin kipua. Pientä turvotusta on sillä puolella, mistä hammas poistettiin palasina.

Purukalustoa jäi riittävästi, että voi edelleen hienontaa sveitsinleikettä ja sekavihanneksia ja lohkoperunoita. Ei nyt heti huomenna ehkä, mutta sitten kun on parantunut ja kun maistuu.

Asun metropolissa, mutta silti tuntuu että missään ei ole ketään. Tämä alue muistuttaa jotain Grönlantia tai Huippuvuoria: Pitkät välimatkat eikä missään ketään. Bussilla kun menin hautausmaalle viime viikolla äidin haudalle, niin siellä ei ollut ketään. Kävelin Lähetystorille, eikä siellä ollut ketään, menin Lidliin, eikä sielläkään ollut ketään. Ostin kaikenlaisia tarvikkeita, että saan ainakin syödä. Rahaa on vielä niin kuin ruokaan, mutta kyllä ne kohta loppuu.

En nyt tarkoita sitä, että jonkun pitäisi tulla tänne. Kyllähän ihmisiä on, näenhän minä ihmiset. Kysymys on tunteesta. Sisäisestä ja henkisestä tuntemuksesta.