Juice Leskinenkin sanoi yhdessä haastattelussaan, että hänellä on huono itsetunto, koska se ei ole pysyvä. Semmoinenhan se on yleensä meikäläisilläkin. Pieni arvostelu jostain pikkuseikasta riittää tuhoamaan korkean itsetunnon maan tasalle. Jos itsetuntoa verrataan taloon, niin voidaan sanoa vaikka: missä aikaisemmin oli valtava keisarin linna, niin nyt siinä on tuollainen surkea tönö. Mihin se linna katosi ja mistä tuo kuvaava tönö tuohon ilmestyi? Potalan talvipalatsi Lhasassa on valtava rakennus. Jos Dalai-Lama ei olisi maanpaossa, se asuisi siellä. Ja se asuisi yksin siinä kaupungin kokoisessa talossa. Mahtaa sillä olla iso itsetunto. Sitä ei olekaan kukaan nainen tuhonnut. Itsetunto on tavallaan yhteinen asia. Huonosta itsetunnosta voi hyvin syyttää muita. On energiarosvoja, jotka painavat toisiaan alas kohottaakseen omaa itsetuntoaan. Joskus 60-luvulla tehtiin suomalainen elokuva, jonka nimi oli: Olemme kaikki syyllisiä. Muistan sanoneeni, kun se tuli telkkarista, että minä en ainakaan ole. Turha syyllistäminen on tapa heikentää muiden itsetuntoa. Suomalaiset ovatkin niin helvetin syyllisiä joka asiaan. Tavallaan itsetunto onkin yhteinen asia. yhdessä sitä voi aidosti nostaa esimerkiksi AA-ryhmissä. Muuten liittyykö ego mitenkään itsetuntoon? Mulla ei ole ehdoitta rakastetuksi tulemisen kokemusta, mutta vaatimukset muihin nähden ovat vähentyneet. Se parantaa itsetuntoa enemmän kuin senttimentaalinen haihattelu.

Mun on kyllä vaikkea löytää omiin klappeihin sopiva tsengoja. Vika lienee jaloissa. Pitäisikö pyytää tämäkin vika poistamaan kuudennen ja seitsemännen askeleen hengessä. Mulla varpaat sojottaa ylöspäin, niin että parhaat kengät olisi kai lapikkaat. Nytkin oikean jalan isovarpaan kynsi mustana ja myötätunnosta pikkuvarpaan kynsi myös. Talvikengät oli vähän huonot, mutta nyt kun on taas kesäkengät, niin ne on paremmat.