Olin taas kaksi vuorokautta tiputuksessa Meilahdessa. On aika väsynyt olo eli nesteytynyt. Rankkaa oli juosta vessassa tunnin välein öisin. Tällä kertaa olin ensimmäisessä kerroksessa, osastolla numero 11, maan tasalla. Katselin ikkunasta aamulla kun sairaalan eteen tuli paljon porukkaa, kattoivat pöydän  pihalle ja alkoivat aamiaiselle. Sitten he kävivät hommiin. Siellä oli korkea nosturi mikrofoni, kamerat ym. laitteita. Sairaanhoitaja kertoi, että ne tekevät elokuvaa. Kuvaavat jotain stunt-hyppyä. Joku sijaisnäyttelijä hyppää Meilahden sairaalan katolta. Siellä oli joitakin kuuluisia näyttelijöitä, kuten Mikko Leppilampi. Mikko Alaleppilampi taas oli estejuoksija, joka juoksi Münchenin olympialaisissa pää kääreessä, kun oli kai kompastunut esteeseen. Hyvä juoksija hän oli, parempi kuin nykyjuoksijat, jos ei oteta lukuun Jukka Keskisaloa. Tuli tuosta stunt-hypystä mieleen uskonhyppy, josta Kiergekaard kirjoitti.   <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Kierkegaardin mukaan uskon hyppy on ainoa mahdollisuus autenttiseen olemassaoloon. Usko on epävarmuutta, uskominen vaatii intensiivistä tunnetta ja kokemusta, kuten rakastunut rakastaa rakkaudestaan, vaikka hänellä ei olisikaan objektiivista varmuutta siitä, saako hän rakkautensa kohteen vai ei. Uskon täytyy tulla nimenomaan omakohtaisen valinnan kautta ja tässä valinnassa ihminen on täysin yksin. On oltava nykyhetkessä ja auki tulevaisuudelle, joka hetki on valinnan hetki."

En tiedä minkälaista elokuvaa Meilahdessa tehtiin. Se selviää aikanaan. Sattumalta olin todistamassa sitäkin. Nimikirjoitusta näyttelijöiltä en halunnut hakea, vaikka sairaanhoitaja sanoi, että on varattu jossain vaiheessa aika sitä varten.

Luin sairaalassa Pekko Kejosen muistelmia. Kejonen oli lukenut Tuli&Savu –lehteä ja siitä kirjoittamani Lasarus-kokoelman arvostelua. Kejonen kirjoittaa: Sigitas Parulskisin runon viimeinen rivi: "maailma on trauma" sai täydenteen:

"Maailma on trauma sille

jolla on trauma – ja maailma – jo itsessään. "

Ne poikivat, runot.

Timo Hildenin "lasarus"-kokoelman arvostelu antoi aiheen täydentää: "Myötuntoa ain kun silt tuntuu. Hanki Lasarus-laastari. Tukkualennus.""

Niin se poikii toisen teksti minullakin. Runo toimii, jos siitä tulee paljon aiheita. Hyvistä romaaneista saa aforismeja jne.

Tutuistakin Kejonen kirjoittaa. Pikku-Ollin tapasin. Eino Ruutsalo asui Mankkaalla lähellä Aunen kioskia. En ymmärrä miten joku jaksaa loukkaantua Kejosen muisteluista. Aika herkkää väkeä nuo kirjailijat.

Mitäpä näistä? Täytyy jatkaa kaikenpuoleisia harjoituksia.

Viikon päästä menen taas Meilahteen Kantasolujen keruuseen. Se kestää muutaman päivän. Tällä viikolla pitää piikittää itseään joka päivä solujen kasvutekijälle. Ei suoraan suoneen vaan kudokseen.