Eilen oli Tapiolassa Limerikin lyhytproosakurssi, vetäjänä Taija Tuominen. Yhdessä tehtävässä piti keksiä miljöö, jota ei ollut aikaisemmin käyttänyt. Valitsin rekka-auton ohjaamon ja siitä tämä tehtävä lähti liikkeelle.



Autonkuljettavat ovat eliittiä: isoja miehiä, jotka syövät paljon. Omasta mielestään he tekevät raskasta työtä ja sen vuoksi vaativat raskaita ruokia. Pitkää päivää he ainakin tekevät: ajavat 24 tuntia vuorokaudessa jostain Lapista Espanjaan.
      Rekka-autojen ohjaamot ovat isoja kuin yksiöt. Niissä on työtilan lisäksi keittopaikat ja yöpymisosasto. Jääkaapitkin niissä on johon voi laittaa tuhdit välipalat, jotka ajon raskauden takia ovat tietenkin tarpeellisia.
     Voitin lotossa ja ostin rekka-auton ja muutin siihen asumaan. Päivisin ajan pari kertaa huoltoasemalle jossa syön tukevan aterian. Auton jääkaappi on pullollaan nakkeja ja muita makkaroita. Alan pikkuhiljaa muistuttaa oikeaa rekkakuskia.
     Radiopuhelimet, ajopiirturit, navigaattorit ja mittarit auton sisällä ovat kiehtovaa rekvisiittaa. Sitä tuntee itsensä melkeinpä hyvinvoivaksi liikennelentäjäksi. Suunnittelen matkaa Lyypekkiin. Lastilla ei ole niin väliä. Voin tietysti viedä jotakin, jos saan luvat kuntoon. Aslak Lapista ehdotti että voisin viedä vaikka poronsarvia.

Hauskoja miehiä automiehet ovat: uivat kuin Valaat Anttolassa kuntoutuksessa.
 
 

Tilasin Green Leaf Housista majoituksen 5-8.11. Vielä täytyy järjestää lento Mumbaista Goaan. Tietysti lipun siellä kentälläkin. Pitää vielä vähän miettiä. Muita matkoja en vielä tänään saanut järjestymään.