Entressen kirjastossa tapasin tuon sensitiivisen ja nätin rouvan, Nina Pinsiön. Olimme juuri lukeneet päivälehtiä ja sen jälkeen antauduimme keskusteluun lepotuoleilla. Yritin olla katseellani ihailematta hänen viehättävää olemustaan, vaikka hän loikin minuun hyväksyviä ja rohkaisevia katseita niin kuin ne ehkä täysin väärin mielessäni tulkitsin.

Kerroin hänelle juuri lukemastani Helsingin sanomien jutusta, jossa mielenterveysongelmista kärsinyt ja hyvin nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle sysätty nainen sanoo, ettei hän ole koskaan eläkettä nostanut. Hän oli ollut aina töissä. Lääkäri ehdotti hänelle luentoja ja vertaistukea. Johon nainen lehtikirjoituksessa totesi: - Tietoa olen etsinyt ja tarpeeksi ja vertaistukea saan ystäviltä.

- Kyllähän ystävät ovat tärkeitä ja tämä korkeasti koulutettu nainen tuskin tarvitsee niitä luentoja, joita lääkäri tarkoitti, sanoi Nina Pinsiö, joka oli lukenut saman lehtijutun.

- Mutta, minä sanoin, - parhaimmillaan vertaistuki korvaa ryhmäterapian. Kokouksia on määrättynä aikana ja säännöllisesti. Osallistujilla on samankaltaisia kokemuksia, joten he osaavat eläytyä ja samaistua toistensa vaikeuksiin.

- Vaikea sanoa, sellaisesta minulla ei ole kokemusta, vastasi Nina.

Siihen en sanonut mitään, koska en viitsinyt paljastaa hänelle omia kokemuksiani.

Pienen tauon jälkeen palasin kirjoitukseen, joka askarrutti mieltäni tavallista enemmän. Sanoin rouva Pinsiölle.

- Lehti kirjoittaa että nainen elätti itsensä, vaikka sai eläkettä jota ei siis nostanut, ensin paskaduuneilla sitten pikkuhiljaa vähän paremmilla hommilla. Minä olen sitä mieltä että paskaduuneja ei ole.

- Niin, sanoi Niina Pinsiö, olen samaa mieltä, kaikki työ on arvokasta. Nykyään vaan kaikilla ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen työhön.

- Nainen sanoo jutun lopussa, että hän opettelee näkemään eron omien uskomusten ja tosiasioiden välillä, minä totesin. - Se on hyvä asia. Toimittajien pitäisi opetella samaa. Puheena olevassa jutussa tosiasiat ja uskomukset eivät erotu. Se että on olemassa paskahommia on uskomus ja tosiasia on että niitä ei ole. Kyllähän minäkin voisin uskoa että toimittajien työ on paskaduunia, siihen viittaa myös Saska Saarikoski saman päivän kolumnissaan "etusivulla" kertoessaan median henkilöihin kohdistuvista ajojahdeista.

Emme keskustelleet lehtijutusta enempää. Mietin siinä kun olimme hiljaa, että tekeekö Nina Pinsiö nyt jotain johtopäätöksiä minusta ja alkaa pitää minua mielenterveysongelmaisena ja paskaduuneja tekevänä ihmisenä, vai oliko se vain omaa uskomustani eikä lainkaan tosiasiaa. Olisiko sittenkin pitänyt olla ilmaisematta omia ajatuksiani hänelle?