<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mitä on olemassa, vai onko mitään, vai pitäisikö kysyä: mitä tapahtuu todella, kuten Pentti Saarikoski kirjoitti? Eihän mikään pysy paikallaan, silloin olemassa oleminen on tapahtumista. Toisaalta, mikään joka on liikkeessä, ei tavallaan ole.

Otin ensi kännini vappuaattona vuonna 1965. Olin neljätoistavuotias. Siitä on niin hiton kauan. Tapahtui aika lähellä niitä maisemia, jossa nykyään on Länsiauto-Areena. Ei siitä vielä varsinainen juoppous alkanut, mutta parin vuoden päästä oli jo aika hillitöntä. Jouduin ekan kerran myös juoppoputkaan Otaniemen poliisiopistolle. Poliisiasema sijaitsi silloin siellä. Joskus 70-luvun lopulla käytiin ostamassa vappuaattona Mankkaan suolta pontikkaa. Pontikan hintaa en muista, mutta vesipullokin blandikseksi maksoi kymmenen markkaa. Kai se oli puhdasta vettä. Joskus tuli juotua siellä suolla useampi päivä. Kerran kävelin pimeässä liejuisen kaatopaikan halki rankkasateessa kohti kaukana siintävä katulamppua. Oli joku suojelu, etten pudonnut johonkin onkaloon. En, en juhlista vappua mitenkään. En enää jaksa. Työläisiin kuulun, mutten ylioppilaisiin enkä samppanjan ystäviin. Aatekin on nykyään enemmän hengellinen.

Tänään kävin tutkimuksissa Meilahdessa. Verikokeet otettiin nopeasti, mutta sitä virustestiä jouduin odottamaan puolitoista tuntia. Meinasi mennä hermot, mutta siellä oli liian vähän hoitajia ja paljon potilaita. On nöyrästi vaan hyväksyttävä asiat. Hyvä että hoidetaan. Flunssa tuntuu lähteneen pois kokonaan. Ei tunnu olevan edes nuhaa. Eiköhän tässä taas asiat etene vanhalla etappijääkärillä niin kuin pitääkin: etapilta etapille ja hetki kerrallaan eteenpäin. Tai en ole mikään jääkäri. Sotilasarvoltani olen matruusi. Minusta piti armeijan jälkeen tulla radisti kauppalaivastoon, mutta viina ja muut ongelmat esti sen. No, ei se mitään, sekin ammatti on kuollut, mutta olisin ehtinyt olemaan sillä alalla vuosia ja siirtymään sitten johonkin toiseen tehtävään.

Kai uskovainen tietää mihin hän uskoo, eihän hän muuten olisi uskovainen. Onko korkein vastuussa kaikesta. Katkeaako ihmisen päästä hiuskarvakaan hänen tietämättään. Multa on jo mennyt kaikki hiukset. Peruukki on, mutten ole viitsinyt sitä käyttää. Sallimus on myös Korkeimman eräs nimi. Hänkö siis sallii kaiken, eikä puutu ihmisten asioihin. Tietäminenkin on tavallaan uskon asia. Mikä on totta? Siihen on keksitty totuusteorioita.

Kosti Sironen pyysi minua mukaan KIRJALLISUUS ESPOOSSA – tapahtumaan. Se on la 3.5.2008 klo 10 –15 Espoon kulttuurikeskuksessa, Tapiolassa, Kaupinkalliontie 10, lämpiössä. Menen sinne jollei väsytä vallan tavattomasti.