Minulla on ollut pitkän aikaa yhteyksien kanssa ongelmia. En tiennyt missä oli vika, kun yhteys pätki. Ostin verkkokortin ja kaikki johdot, muttei toiminut kuin hetken. Tuli hankittua Gigantista uusi kannettava. Sain halvalla ja viidenkympin kuukausierillä. Viimein vika selvisi: modeemi oli hajonnut. Nyt on uusi modeemi, joka maksoi 49 euroa. Minulle on nykyään kaikki kallista, mutta elämä on sellaista. Pakko siitä on maksaa. Töissäkin olen taas. Olen tehnyt nyt helmikuussa jo kuuden tunnin työpäivää. Tammikuu meni mukavasti neljän tunnin päivinä. Maaliskuussa on sitten täysi päivä. Sitten vasta tietää pärjäänkö duunissa, vai onko lopetettava. Harrastuksetkin ovat taas mukana kuvioissa entiseen malliin, kuten kai viimeksi olen jo kertonut. Opiskelen kieliä, tieteitä ja runoutta. Runoutta harrastan kahdenlaisessa runopiirissä. Toisessa kirjoitetaan ja toisessa "lausutaan".

Meillä on esitys ensi maanantaina 9.2. Tapiolan kulttuurikeskuksessa, Lämpiössä, kello 19:00. Tervetuloa!

Esityksessä on Runebergin runo ja minun viimeisestä kokoelmasta, Tapiola - Calangute, aika monta runoa. Pari omaani esitän itse, sen lisäksi vähän Runebergiä. Siinä mielessä ajankohtaista, että Runebergin päivä oli 5.2. Se on siis myös minun syntymäpäiväni ja myös Jörn Donnerin ynnä muiden.

Olin myös Limerikki-yhdistyksen tilaisuudessa 5.2. Siellä piti esitelmän Filosofian tohtori, kirjallisuusterapiakouluttaja, Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen hallituksen jäsen, Eeva Lehtovuori (s. 1961). Hän veti kesällä Virossa kurssin Marjan majalla. Olisin mennyt sinne, mutta olin silloin juuri sairaalassa.

Esitelmän aihe oli: Kirjallisuusterapian menetelmät luovan kirjoittamisen tukena. Siis kyse ei ollut mistään parantamisesta eikä hoidosta, vaan kirjoittajan oman äänen etsimisestä lähinnä. Tästä omasta äänestä on niin paljon puhuttu, että siihen aletaan kyllästyä ja puhumaan sitä vastaan. Ei totuus silti miksikään muutu. Kirjoittajan tulee kirjoittaa sanataiteen kieltä, jokaisen omalla tavallaan. Se oma tapa näkyy usein vasta laajemmassa kokonaisuudessa.

Hänen lävitseen

Elämä kulkee lävitseni.

Se on kulkenut

ja tulee kulkemaan.

Mitä on tyhjä tila,

joka on  kaiken

materian perusolemus.

Kaksi materiakappaletta

mahtuisi hyvin kulkemaan

toistensa lävitse.

Vain voimat estävät:

Sinun voimasi,

minun voimani ja

hänen voimansa.

Minä, sinä, hän

– pyhä kolminaisuus.

Ole minulle vähän aikaa hän.

Tule, mennään yhdessä

hänen lävitseen.

Käydään yhdessä läpi

hänen jäämistönsä.

Istutaan kalmistossa

ja puidaan jäämistöä.

Mitä jää jäljelle,

kun maailma jäätyy.

Millainen on

jään jättämä jälki?