Maailma on paja

rautakin siellä murtuu

kipinät sinkoilee

Taonnan ääni korvani halkaisee.

Palkeet lisää kuumuutta ahjoon.

Voi raudan takojat

jättäkää mun sieluni rauhaan

pelkään saavani joskus tarpeekseni

vaikka olenkin kovaa rautaa.

---------

lyö runo päivässä

se pitää jääkärin loitolla

Timo Hildenin kokoelma Auki valottaa ihmisen ikuista vaellusta arjen, havaintojen ja kuvitellun maisemassa. Runojen omaleimainen koruttomuus kertoo tarkoin kuvin ja oivalluksin kaipuusta,rauhan hiljaisesta tavoittelusta, ajasta, jossa elämme. Runojen ote on rohkea. Lukija löytää runoista vastakaikua omalle elämälle. Runoilijan visiot eivät ole lohduttomia. Aito runoilija osaa keventää elämän kovia totuuksia ja ihmissuhteiden vaikeuksia hienovaraisella huumorilla.

Timo Hildén (1951) on espoolainen pitkän linjan kirjoittaja ja elämäntapafilosofi. Hän on tehnyt useita matkoja Intiaan.

Auki on sanomaltaan ja muodoltaan runoilijan tuotannon tähänastinen pääteos.

Aika kuluu nopeasti
leipä on kapea
istut yksin
odotat pimeää kun
päivät menevät iltaan

Syksy tulee, opiskelut alkaa. Täytyy aktivoitua. Kirjoitin kirjan, runoja taas. Kerron tarkemmin, kun se ilmestyy muutaman viikon kuluttua. En kirjoita kirjaa minkään taloudellisen voiton toivossa. Onhan noita "teoksia" jo viisi kappaletta, eikä yksikään niistä ole tuottanut voittoa. Hyvä jos on saanut omansa takaisin. En jaksa joka paikassa kirjaa markkinoida. Ostavat ketkä ostavat. Kirjoitan kirjoja suurin piirtein Jumalalle ja arkistoon.

Tällä kirjalla on kustantaja: Soinilainen Kyläpääskyt Ry.

Lääkärintodistuksessa lukee: - The end.

- Ei minulla ole avainta tähän takalukkoiseen oveen

Menen ulos Miten

kuljetaan oikein Astuessani

pihalle siirtelen varovasti jalkojani Ikkunanpokien

välissä on sirpaleita Menen

epähienosti elokuvaan

jonka käsikseen en kuulu Mitä

ohitan? En voi edes kuolla sieltä

missä en ole tai

rakastua… meidän

maailmassa vaikka uskoisin…

sormenpäitäni myöten…

- - - - -

Toivon että runoista lähetetään kommentteja